Matkalla, osa 1: Tukholma

Kaikki alkoi Tukholmasta.

Ei, oikeastaan kaikki alkoi Salosta. Toukokuussa näin Salon taidemuseossa Veturitallissa yhden elämäni vaikuttavimmista valokuvanäyttelyistä. Kerroin hienosta mutta hämmentävästä kokemuksesta silloisessa Instagram-postauksessani:

On oikeastaan yksi ainoa elementti, joka on kesälomareissuillani välttämätöntä: avomeri. Silloin tällöin on päästävä rannattomalle rannalle, aistimaan äärettömyyttä, joka kaareutuu horisontissa. Sisälleni on talletettu monta rakasta ulappaa.

Tiesin jo siis, että tänä kesänä minun olisi päästävä Tukholmaan. Sehän ei onneksi Helsingistä käsin katsoen ole ylivoimaisen vaikea määränpää (olen leikitellyt ajatuksella siitä, kuinka kauas olisin tämän näyttelyn perässä lähtenyt, mutta en halua imarrella itseäni ajatuksilla liioitellusta tahdonvoimasta). Olimme edellisillä lyhyillä Tukholman-visiiteilä viehättyneet Södermalmin kaupunginosasta ja muutenkin useaan otteeseen puhuneet siitä, kuinka mukavaa olisi lopultakin tutustua naapurimaan pääkaupunkiin muutamaa hätäistä tuntia paremmin. Ja niin kaikki alkoi Tukholmasta, se oli alkupiste, jonka ympärille kehitimme kesäisen road tripin.

Samalla ajattelin kokeilla, miltä tuntuu blogata nopeasti, muutaman päivän välein, vaihteeksi.

1. VINKKI (voimassa syyskuuhun 2015 asti): ON THIS EARTH… Nick Brandtin valokuvia Fotografiskassa

Muutama päivä sitten pääsin siis vihdoin näkemään kokonaisuudessaan trilogian On This Earth A Shadow Falls Across This Ravaged Land. Nick Brandt kuvasi uhanalaisia villieläimiä itäisessä Afrikassa vuosien 2000-2013 aikana (hyvin pitkäjänteinen ja kunnianhimoinen projekti siis; hän vaikuttaa kuitenkin varsin kärsivälliseltä tyypiltä, ainakin mitä kuvaamiseen tulee, siitä lisää alemapana). Salossa oli esillä kaksi ensimmäistä osaa sekä muistaakseni myös joitakin yksittäisiä kuvia myös päätösosasta.

Tämä kuva oli ensimmäinen, joka pysäytti minut Salon näyttelyssä. Hämmennyin: tämähän on kuin muotokuva. Leijonanaaraan uljas profiili herätti yhtäkkiä syvän samaistumisen tunteen.
Tämä kuva oli ensimmäinen, joka pysäytti minut Salon näyttelyssä. Hämmennyin: tämähän on kuin muotokuva. Leijonanaaraan uljas profiili herätti yhtäkkiä syvän samaistumisen tunteen. ”Portrait of Lioness Against Rock, Serengeti, 2007”. Photo of photography by Nick Brandt.

Kun astuimme hissistä sisään näyttelytilaan, huomasin kaksi asiaa: salissa oli hyvin pimeää. Salon Veturitalli on varsin valoisa näyttelytila, joten kontrasti edelliseen kertaan oli suuri. Täällä tunnelma oli salaperäisempi, jopa vähän harras. Mustilla seinillä valokuvat olivat jotenkin vakavampia, pysäyttävämpiä. (Tämä ei vähennä ensimmäisen kokemuksen voimakkuutta.)

Toinen asia jonka huomasin, oli veden solina. Ehdin tuumata ihaillen; kuinka ajattelevaista, ihan kuin olisimme itsekin viidakossa. Sitten huomasin, että pääni yläpuolella pulputti arkinen, tavallinen vesijohtoputki. Tämä efekti oli siis oletettavsti tahaton, mutta minulle sopiva, yhtä kaikki.

Nyt jäin katselemaan erityisesti yllä näkyvää pantterinaaraan kuvaa. Olisi kiinnostavaa lukea analyysiä katsekontaktista ja muotokuvista, varmasti kuvan kohteen ja katsojan kohtaamisesta on kirjoitettu paljonkin. Haluamatta luoda villipedosta inhimillistä oliota tulee silti tunne, että intensiivisen katseen kautta pystyn samaistumaan hänen asemaansa, olemme molemmat luontokappaleita.

Mighty manes, pieni ja iso leijonaharja. - Teknisenä seikkana huomioisin, että toisin kuin Tukholmassa, Salossa usean valokuvan kohdalla oli pitkä taustoittava teksti. Ne syvensivät omaa kokemustani valtavasti; muistan esimerkiksi, että tätä hetkeä Brandt kertoi odottaneensa 17 vuorokautta (muistatteko, kun edellä mainitsin kärsivällisyydestä?). Oli muistaakseni hyvin tyyntä, ja hän odotti tuulenvirettä, joka toisi elämää kuvaan. Sitten myrsky alkoi nousta, ja leijonan harja avautui hulmuamaan.
Mighty manes, pieni ja iso leijonaharja. – Teknisenä seikkana huomioisin, että toisin kuin Tukholmassa, Salossa usean valokuvan kohdalla oli pitkä taustoittava teksti. Ne syvensivät omaa kokemustani valtavasti; muistan esimerkiksi, että tätä hetkeä Brandt kertoi odottaneensa 17 vuorokautta (muistatteko, kun edellä mainitsin kärsivällisyydestä?). Oli muistaakseni hyvin tyyntä, ja hän odotti tuulenvirettä, joka toisi elämää kuvaan. Sitten myrsky alkoi nousta, ja leijonan harja avautui hulmuamaan.

First cut is the deepest, mutta oli tämäkin todella vaikuttava kokemus. Ja tämä ihmiseltä, joka ei koskaan katso Avaraa Luontoa. Enkä ollut muuten koskaan aiemmin matkustanut näyttelyn perässä toiseen maahan. Voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkälti siitä, miksi juuri tällainen vanhanaikainen valokuva vetoaa minuun, mutta se tuntuu latistavalta. Suosittelen vain hyvin lämpimästi tutustumaan tähän näyttelyyn, se on avoinna syyskuuhun asti. Viking Linen matkustajille Fotografiska on vielä kätevästi matkan varrella kohti keskustaa, lähellä satamaa Södermalmin pohjoisrannalla.

FullSizeRender (6)
Tämä oli pikku seuralaisemme lempiotos Inez & Vinoodh -taiteilijaparin näyttelyssä yhtä kerrosta alempana. Se vaikutti hauskan värikkäältä ja helposti lähestyttävältä. En jaksanut nyt keskittyä toiseen taide-elämykseen, joten vilkuilin läpi, mutta paljon tunnistettavia kasvoja taide- ja mediamaailmasta.

2. VINKKISATSI: Nälkäinen kissa on kiukkuinen kissa

Ei vain ruoasta – mutta kuitenkin. Tässä tämän reissun mainioita osumia (kaikki Södermalmilla):

Garbo’s Café, Sofiagatan 1

Täydellinen salaatti alla kuvassa: edamamepapuja, manteleita ja avokadoa runsaalla salaattipedillä. Loistava porkkana-inkiväärikeitto. Paakkelsit näyttivät hyvältä.

FullSizeRender (8)

Älskäde Traditioner, Södermannagatan 42 (muutenkin erinomainen katu vaellella!)

Ihastuttavan retrosisustetun, diner-henkisen kahvilan erikoisuus on suolaiset vohvelit eli ”wraffles”. Alla kuvassa täytteenä västerbottenjuustomousse, omena, saksanpähkinät; testasimme myös savulohen. Erinomaisia. Myös hyvä vaniljapulla!

FullSizeRender (10)

Bonne Mécanique, Vartoftagatan 42, Skrapan-ostoskeskuksen vieressä

Ei ehkä erikoisen hyvän kahvin vuoksi (sorry), vaan paikan fiiliksen: pyöräkorjaamo ja -myymälä meets kahvila, hauska idea! Ihanaa rauhallista musiikkia, ystävällinen palvelu, todella mysigt!

FullSizeRender (9)

Muuten mukavia ruokapaikkoja löytää varmasti Södermalmilla seuraavilla kulmilla: Katarina Bangata (Götgatanin lähistöllä), Nytorget, Mariatorget.

3. VINKKISATSI: Perhe-elämää

Tukholmassa, kuten Helsingissäkin, leikkipuiston löytää helposti myös erikseen etsimättä. Tässä muutamia lemppareita kuitenkin, pienen matkaseuralaisemme tiukan seulan (not – mikä tahansa rähjäinen hiekkis kelpaa, toistaiseksi…):

Leikkipuisto, Rosenlundsparken

Maasta ilmaan suihkuvia vesilähteitä, joiden läpi voi juosta! Pallokenttä! Keinuja! Mahtava iso leikkikenttä Götgatanin läheisyydessä. Monta hiekkalaatikkoa, kiipeilytelinettä ja mukavat ilta-aurinkoiset kalliot. Aukion laidalla kahvila.

Leikkipuisto ”Bryggartäppan”, Gotlandsgatan

Vanhan ajan Tukholmaa muistuttavaksi rakennettu persoonallinen leikkipuisto, ehkä enemmän vähän isompien leikki-ikäisten mieleen. Jätski- ja kahvikioski laidalla. (Tukholma on hyvin lattemutsiystävällinen kaupunki, peukku!)

Leikkipuisto, Nytorget

Viehättävä leikkipuisto Nytorgetilla, jossa on myös paljon katukahviloita ja -ravintoloita.

Second hand -liike, Rackarungar, Skånegatan 78

Tarkistan aina tarjonnan Tukholmassa käydessäni, kerran löysin täältä todella päheät punavalkoiset Kavatit. Sekä uusia että käytettyjä vaatteita. Hintataso käytetyissä ei tosin matalimmasta päästä.

ICA Ringen

Suuri ruokakauppa auki aamusta iltamyöhään, Götgatanilla Ringen-ostoskeskuksessa. (Pieniähän kaupunginosassa on tuhkatiheässä.) Pikkulapsia ja vanhempia ilahduttava bonus tässäkin ICA:ssa: kauppa tarjoaa lapsiasiakkaalle maksutta banaanin nautittavaksi ostosreissun aikana. Saattaa pelastaa raivareilta.

Greta Garbon puisto

Ruotsin kansainvälisesti tunnetuimmalle näyttelijäikonille omistetussa puistossa on betoninorsupatsaat, joilla voi viihdyttää pieniä matkaseuralaisia, esimerkiksi jos odottaa ruokaa jossakin lähistön ruokapaikassa (kuten Garbo’s Café tai Älskade Traditioner).

FullSizeRender (7)
Nimikkopuistosta tuli mieleen, että muistaakseni Greta Garbo ei halunnut tulla valokuvatuksi tietyn iän saavutettuaan (olisiko ollut 40 vuotta). Kuvauksesta pidättäytymiseen voi olla monia ihan kannatettaviakin syitä (näinä selfiehysterian aikoina), mutta tällainen ikääntymiseen armottomasti suhtautuva kauneuskäsitys saa minut surulliseksi. Charmi ei ole kiinni ikävuosista, kuten tässä esimerkkiä näyttää Vanessa Redgrave. Valokuva yllä mainitusta Fotografiskan Inez & Vinoodh -näyttelystä.
Hejdå, Tukholma. Nyt suuntaamme kohti sitä avomerta.

Tämä omituinen valokuvatrendi

Uusi Image kolahti postiluukusta tänään, ja jo kansi aiheutti hämmennyksen ja huvituksen tunteen. Viime aikoina kiitäväpaperisissa aikakauslehdissä on nimittäin harrastettu vallan metkaa kuvajournalismia, mistä tämä kaupunkikulttuurin suunnannäyttäjän viimeisin numero on oiva esimerkki. (Toinen esimerkki on juttu Hanna Gullichsenista jossain alkukevään Oliviassa. Eli todistettavasti tämä on ilmiö.)

IMG_6595
Image 4/2015 .

Henkilöhaastattelujen yhteydessä on nyt näemmä tyylikästä ja ilmaisuvoimaista käyttää hassusti rajattuja ja kelmeästi valaistuja kuvia, joissa henkilöt poseeraavat oudoissa asennoissa (tämä sinänsä ei uutta). Ja sitten tämä erityinen seikka: sähköjohdot ja pistorasiat. Niiden on jäätävä kuvarajauksen sisään.

IMG_6596
Pinkki jatkojohto, tärkeä. Mihin töpselit johtavat, ei tiedossa.

  

Tämä lienee jokin laajempi trendi ja tarkkanäköinen visuaalinen diskurssi, jota itse katselen ulkopuolelta kuten se aiempien sukupolvien hyvin tuntema, mutta nuoremmille varmaan täysin uppo-outo lehmä silmäillessään uutta porttia. Otaksun asiaan mitenkään perehtymättä (sillä se pilaisi vapaan spekuloinnin), että se jotenkin pyrkii heijastelemaan yhteiskunnallis-kulttuurista ilmapiiriä. Perinteisen kaunis ja sovinnainen kuvailmaisu olisi vaan kykenemätön vangitsemaan zeitgeistia. Ehkäpä sähkövirran lähteiden esiin nostaminen on jopa vaivihkainen energiapoliittinen kannanotto: riippuvaisuutemme jne.

IMG_6597
Heikki Lampela ja puoliso, mahdollisesti purkkapallo ja saunakauha. Huomio kiinnittyy pistorasiaan.

Tai sitten pienessä maassa tämä saattaa tietenkin olla vain yhden kuvaajan keksintö.

Omituisia ja kovin kolhojahan nämä kuvat ovat. Onneksi trendeillä on tapana vaihtua aika ajoin.

IMG_6598
Ha! Ja puhelinkin latauksessa.

Jään suurella mielenkiinnolla seuraamaan ja bongailemaan lisää pistorasioita. Mitä kertoo haastateltavasta, että hänellä on kotonaan pinkki jatkojohto?

Alkuperäiset valokuvat Juuso Westerlund.