Second hand shopping in Kallio


A little guide to second-hand shopping in Kallio, Helsinki

Uusi vaate on ihanin silloin, kun se on vanha.

Jos olet kaltaiseni vintageharakka, matkustellessasi rakastat tutkailla uusia apajia. Kymmenen Kalliossa asutun vuoden jälkeen olen kuitenkin tehnyt viime aikoina tämän havainnon: kaupunginosamme second hand -tarjonta on kehittynyt niin verrattomasti, ettei ole varsinaista tarvetta lähteä yhtään kauemmas.

Päätin koostaa lemppariputiikeistani ja Kallion valikoimasta listan, puoleeni kun käännytään varsin usein näissä tärkeissä pukeutumisasioissa. Puoteja on ilo esitellä, sillä niistä jokaisessa palvellaan huomioivasti ja asiantuntevasti. Lopuksi listattuna myös lähistön kirpputoreja sekä kahviloita ja ravintoloita, kun tulee tarve lepuuttaa jalkoja.

Tässä siis vinkkini sinulle, ystävä! Parhainta metsästysonnea!

Better than new: if you agree that no new garment compares to the bliss of finding a perfect, preloved friend — a new old friend —, you’ve come to the right place. Having lived in Kallio for over a decade, I consider myself lucky: I practically live in a  vintage heaven! Let me guide you through the streets of my neigbourhood, where you will find a handful of beautiful second-hand stores. Further below, I have also included a list the nearby flea markets, and some cafés and restaurants.

Happy hunting!

Etsinnät kannattaa aloittaa Karhupuistosta, jonne vievät raitiovaunut 1, 3 ja 9. (Ja huomio: liikkeet on numeroitu selkeyden vuoksi, mutta tämän postauksen numerojärjestys ei ole mikään arvojärjestys; jokainen näistä putiikeista on ykkönen omalla tavallaan.)

I suggest that you start your exploration at Karhupuisto park. The trams 1, 3 and 9 will take you there. (Please note that the order is purely random, and the numbers do not equal to a ranking between these wonderful stores.)

1. Hoochie Mama Jane, Agricolankatu 11

A gem of a boutique, the colorful Hoochie Mama Jane invites you right in across the street from Karhupuisto. If you need to dress up, Hoochie Mama Jane just might be your best bet. You’ll find here beautiful evening gowns and a fine selection of vintage jewelry – and often some pretty extravagant choices, too (sequins! fringes!), but then also more casual vintage stuff, like great boots and bags. There is a seamstress working at the store, who, if need be, can make the necessary adjustments to your otherwise perfect find.



2. Ansa, Agricolankatu 5

Climbing up Agricolankatu, behind the library of Kallio, the charming Ansa offers a selection of cute and elegant vintage treats. You’ll find great picks from Finnish designers from the 60s or 70s, but they also have cool, more recent stuff, like funky novelty sweaters from the 80s. Small batches of their own accessories or home decor stuff available at times.

3. Frida Marina, Kaarlenkatu 10

In search of a romantic, 70s style dress? Frida Marina might be your choice. The store has two sections: stepping down to the basement from the street, you’ll enter a neatly curated vintage section. Further on, in another room, is a flea market, where you’ll find both older and new stuff for very affordable prices — and everything is always impeccably organized, no need to fear going through any untidy piles. And, why not enjoy a cup of tea or coffee during your visit: there is a small, cosy café in the back. A selection of organic cosmetics also available.

In the same premises you will find also a vintage-inspired interior decoration store Moonk.


4. Mekkomania, Fleminginkatu 12 b

Mekkomania is a more recent neigbor, it moved to Kallio from Töölö in the spring of 2016. The name of the store translates to ”dress mania”, so prepare yourself for an abundance of dresses! A specialist in Finnish vintage (Marimekko, Vuokko…), here you’ll also find stylish coats, wonderful hats and chic accessories.

5. Second Hand Kallio, Hämeentie 32

Lovely little store located in Hämeentie, a 5-minute walk from Karhupuisto. Women’s clothes and accessories from more recent decades, also some children’s clothes (at least at times) and stuff for the home, like furniture and lamps. A small, changing selection of new home decor items by Finnish designers, like cute kitchen towels.

6. Soul Vintage, Helsinginkatu 6

Button-up shirts and vests, suede jackets with fringes, boots and baseball caps, the selection at Soul Vintage is on trend (currently the 90s vibe is strong), with an urban feeling to it. The store serves also as an art gallery for up-and-coming artists.

Second-hand store chains and flea markets:

7. Recci, Helsinginkatu 16

A Helsinki-based second-hand store chain promotes textile recycling (there are two shops, one in Kaisaniemi, and another one here in Kallio). Selection varies.

8. Fida Hakaniemi, Hämeentie 5a and Fida Sörnäinen, Hämeentie 31

The biggest chain of second-hand shops in Finland is run by Fida International, the missions and development cooperation organisation of the Finnish Pentecostal churches. Clothes for both adults and children, furniture, books, toys, etc.

9. UFF Hämeentie 4 and UFF Hämeentie 29

A chain of second-hand shops run by the international humanitarian organisation UFF.

Since you’re in the neighbourhood… some picks from the nearby Vallila

+10. Vallilan Stoori, Sturenkatu 36

A self-service flea market / café situated in the neighboring Vallila, you will get there by tram 7A from Hämeentie. The charming store organizes yoga events and brunches. A selection of cosmetics, soaps, and home decor stuff.

+11. Konepajan Bruno, Aleksis Kiven katu 17a

A big indoor flea market in a former railway engine workshop, organized usually on Sundays. Check the dates on their Facebook page.

Refreshments, anyone?

For a refreshing break,  I suggest the following cafés and restaurants:


Karhupuisto / nearby

Helsinginkatu / nearby

Vaasankatu / nearby

Lunch or dinner

Karhupuisto (see above list of cafés)

Helsinginkatu / nearby

Vaasankatu / nearby

Mitä tykkäsit postauksesta? Oliko vinkeistä iloa? Tuliko mieleen jotakin, mitä listaan voisi lisätä tai löysitkö mahdollisesti jotakin korjattavaa? Kerro ihmeessä, otan kaikki kommentit mielelläni vastaan! Aion myös päivittää tämän postauksen aika ajoin, jotta se pysyy ajan tasalla. Jos huomaat jonkin tiedon muuttuneen, vinkkaa ihmeessä – suuret kiitokset!

Did you enjoy this post? Was there something that I missed, or perhaps even something that should be corrected? Do let me know! I also intend to update this post from time to time. Any tips regarding changes in addresses or links etc that I might not have noticed, are highly appreciated. Thank you!

Second hand shopping in Aarhus

Denmark – even thinking of the country makes me smile. Both the country itself and the people are just fantastic. There is definitely something in the air; the Danish themselves might say it is the hygge. Anyway, here is a little something from our recent road trip for other second hand shoppers lovers to enjoy.

Detail of a sculpture near Volden, in Aarhus. I did not manage to find the name right now, but I will add it later on, if I come across it.
Detail of a sculpture near Volden, in Aarhus. I did not manage to find the name right now, but I will add it later on, if I come across it.

First, a fair warning. This post does not really do justice to the city that is described the cultural capital of Denmark. Aarhus seems extremely interesting and definitely worth a longer visit in the future. This time around, we only had time for a short stop.

Still, I managed to check quite a few second hand shops. I will share my tips here along with a couple of links I found handy myself.

It is very easy to check out these shops even if you have just an hour or two, like myself – most of them are situated very close to each other, and in the same charming neighborhood there are also lots of cafés and restaurants. A great combination for a refreshing break!


SO EIN DING (Facebook page), Nørre Alle 17

Trendwatchers ahoy! This July, a comprehensive selection of pretty flowery dresses, funky jumpsuits, and other 90s inspired gear. Also, separate racks of true vintage finds in this neat basement store.

TØJSTORY (Facebook page), Guldsmedegade 1

Stylish small boutique offers chic second-hand brands such as Marc Jacobs and Isabel Marant. A wonderful idea: some of the price tags had charming stories written on them. For example, a note attached to a pair of pants claimed that ”I really loved these, but they were a bit too big, I hope you will enjoy them”. An idea worth copying!

KOM: MODE (Facebook page), Graven 27

Classy, more timeless second hand finds, among them also known brands. I found a lovely purple raincoat and a small leather bag here for 800 kr, but got 10% off on the other one, nice surprise! Only cash accepted.

Purple coat and small leather bag, Kom: mode. Yellow scarf, Bloomers.
Purple coat and small leather bag, Kom: mode. Yellow scarf, Bloomers.

BLOOMERS, Volden 34

Not exclusively a second hand store, but there is a small collection of seemingly mostly 70s finds in the entrance, for example colourful retro dresses. Spotted the yellow scarf in the above picture) for only 20 kr or so. Otherwise, a nice lineup of smart brands such as Nümph and Ichi. In this part of the store I found a perfect little green cardigan from Edith and Ella, a brand previously unknown to me.

SOUL SHINE, Graven 24

I actually only took a peek in this store, as I was running out of time. It seemed filled with great finds for those not faint of heart when it comes to second-hand dressing; I noticed some fabulous sequined sweaters and leather skirts.

VINTAGE DIVINE, Klostergade 58

This store was closed for holidays when I was in town (the downside of traveling during the peak season), but I am going to mention it anyways, as it seems, well, true to its name, absolutely divine. Vintage clothes from 1920s-1970s. They have an online store, but I am not sure whether they deliver abroad…

Edited 8/23: The owner of Vintage Divine kindly let me know that they indeed do deliver abroad. Hooray!

I would say it is a good idea to check out the store’s Facebook page beforehand. First of all, you will see if there are any last-minute changes to the opening hours. The pictures also give you a good idea of the style of clothes available in each store, and you might get a hunch of the price range.

The Danish seem to be quite fond of second-hand shops and flea markets, in general, which makes the whole country a treat for second-hand shoppers. When we drove around in Jylland during one weekend, we saw a lot of loppemarked signs all along the countryside.

Links to other articles:

Aarhus Miniguide: Best Second Hand Stores / OH Times (from February, 2015)

Second-hand shopping guide in Aarhus / (from October, 2013)

Guide: Genbrug i Aarhus (in Danish; from October, 2014)

Happy hunting!


There are lots of cosy cafés, bars and restaurants around the streets Graven and Volden. But when we laid our eyes on the impressive front of the A.C.Perch Teahouse, we just had to take a peak inside. We learned that it was actually the oldest tea shop in Europe, the first store founded in Copenhagen all the way back in 1835! The experience was positively elevating: impeccable table service, elegant décor – and, naturally, excellent tea. I tried the matcha smoothie and my companion tasted some great oolong along with delicious scones. A lovely intermission for any tea lover. And a nice contrast to roaming through the second-hand stores.

Well, so long, Aarhus! I already wish I was back.

”Fashion: Personality You Can Buy”

Oikeasti. Kenen mielestä tässä mainoksessa on kaikki kohdallaan?

Usko pois.


Huhtikuussa oli pakko ottaa valokuva kauppakeskuksen ulkomainoksesta. Vaikken keksinytkään kuvalle mitään välitöntä käyttöä, blogikin oli alkutekijöissään. Sieppasi vaan niin hemmetisti. Tässä se nyt on.

Oikeasti? Vuonna 2015? Tällainen himoshopauttelun aivoton manifestointi oli ok ehkä joskus 1995, circa Clueless, you know. (Clueless on muuten aivan loistava satiiri ja teini-ikäisen elämäni yksi toteemipaalu. Täytyykin katsoa se pian uudestaan. Oi, tässä helposti herkistyisi kokonaan analysoimaan ysärilegendan erinomaisuutta ja hukkaisi hyvän ärhentelymoodin.)

Ymmärrän kyllä, että meillä on ostoskeskuksia, ja tiedän, mitä niissä tehdään. Käyn niissä itsekin. Mutta voitaisiinko edes vaikka teeskennellä, että tämä ei ole ok vaan tosi mautonta ja kertakaikkisen passé?


Kuva tuli mieleen, kun katsoin uutissatiirishow’n Last Week Tonight with John Oliver jaksoa ”Fashion”, jossa ruodittiin halpamuodin kauheuksia. (Hassua muuten, jakso on tullut ulos 26.4.2015, eli päivää ennen kuin otin yllä näkyvän valokuvan. Tässä oli universumi jotenkin synkassa, minä vaan kirjoittelen vähän myöhässä.)

Aina ytimekäs (loistavan käsikirjoitustiimin tukema) Oliver aloittaa tykityksen tyhjentävästi:

Fashion: personality you can buy. (…) We buy a lot of clothes in this country. In 2013, Americans purchased, on average, 64 items per person. And we’re able to do that, because clothing is incredibly cheap these days.

Onhan kieltämättä paradoksaalista, että espanjalaisketju Zarasta irtoaa revittyjä farkkusortseja muutamalla eurolla, mutta sen perustaja, Amancio Ortega, on maailman 4. rikkain ihminen, peitoten mm. öljyalan monimiljardöörejä (lähteenä talousjulkaisu Forbes) . Siinä saa muutama halpishepene vaihtaa omistajaa, ennen kuin on pennit jonossa 64,5 miljardin edestä.

Oliver suomii erityisesti Gap-ketjua, jonka tuotantoketjusta on toistuvasti paljastunut ongelmia viimeisen 15 vuoden aikana. Hän muistuttaa, ettei preppy-lookin sanansaattajana tunnettu amerikkalaisketju ole kuitenkaan poikkeus:

All brands in the industry have problems, Gap is by no means the worst. And if you ask Gap, as we did, they’ll point out they’ve made real improvements and try, as hard as they can, to fix all this. But think about that: that means a company, trying as hard as it can, has been, not infrequently, connected to labor violations in multiple countries over two decades.

Kaikki palautuu tähän:

Deniability seems to have been stitched into the supply chain.

Mitään uuttahan tässä ei ole, tuskin kellekään. Mutta tuntuu, että näistä asioita pitää puhua, jatkuvasti, erilaisilla äänillä, eri areenoilla, eri yleisöille. Jottei kaikki jatkuisi kuin ennen, eihän.

Jutun juoni on kuitenkin siinä, että Oliverin harrastama kiivailu, jolle sillekin on tilauksensa, on aika helppoa. Se on nautittavaa ja tunteita nostattavaa. Komppaan kuitenkin tätä seuraavaa hänelle vastannutta tweettaajaa:

Aivan: mitä oikeita, relevantteja vaihtoehtoja on olemassa tälle nykyiselle, surullisen toimimattomalle systeemille?

Tuon edellä nähdyn ohjelman jälkeen sen Twitterissä käytiin nimittäin aiheesta kuumaa keskustelua, jossa monet ilmoittivat, ettei heillä ole varaa hankkia kalliita eettisesti valmistettuja vaatteita (vaikka oikeasti kyse voi olla siitäkin, että olemme muutamassa sukupolvessa tottuneet omistamaan hurjasti enemmän vaatekertoja kuin ennen ja soveltamaan pukeutumiseen kertakäytön ideologiaa). Surullista on, jos yhdet osattomat ajetaan toisia vähäosaisia vastaan, länsimaiden köyhät ihmiset vs. halpatuotantomaiden köyhät – siinä vasta näyttäytyykin koko globaalin tason ongelmat.  Asiaa ei voi myöskään sysätä vain yksittäisten kuluttajien vastuulle, vaan tarvitaan kansainvälisen tason poliittisia, laillisesti sitovia päätöksiä, vrt. vapaakauppa.

Pohdin aihetta aiemmin Stitched Up -postauksessa, ja aion pureutua asiaan myös jatkossa. Vaikka varaankin oikeuden yksittäisiin äkämöinteihin esimerkiksi typerien mainosten äärellä.

@tenundies ja muita pikkariuutisia

Ten Undies -pikkuhousumerkin Daphne Javitchin Instagram-tili on loistava.

View this post on Instagram

TEN 🌱 #fbf

A post shared by Daphne Javitch (@daphnejavitch) on

Ihania kuvia kulttisuosioon nousseista laadukkaista, tyylikkäistä ja mukavista pikkareista. Javitch ei löytänyt sellaisia, joten perusti firman. Kannatti.

View this post on Instagram

HBD Diane Keaton 👄

A post shared by Daphne Javitch (@daphnejavitch) on

Ihania kuvia inspiroivista naisista vuosien takaa, esimerkiksi tässä nuori Diane Keaton.

Lisää ihania kuvia, kuten vastustamaton nuori Sigourney Weaver.

Viimeisen viikon olen hykerrellyt New York Timesin uutiselle, jossa kerrottiin muutoksesta alushousurintamalla: Yhdysvalloissa viimeisen vuoden aikana stringien myynti on vähentynyt seitsemän prosenttia ja samaan aikaan isojen pikkareiden myynti kasvanut 17 prosenttia. Artikkelissa pohditaan syitä muuttuneeseen ostoskäyttäytymiseen: naiset eivät enää osta alushousuja miellyttääkseen miehiään (ja kuinka moni heistäkään on oikeasti stringeistä tykännyt), markkinoilla on kauniita isoja pikkareita, granny panties -trendi… Jutussa mainitaan myös Ten Undies ja muita merkkejä. Oh who knows. Mutta mahtavaa, että tästä uutisoidaan. Hooray for panties.

Muoti ei muutu, jos systeemi ei muutu: Stitched Up

In a world where robots walk on Mars, the underwear you are wearing can only be produced by human hands. Because of this, fashion and human labour are inseparable. Everything we wear is the direct result of detailed, repetitive, human toil.

Ajatus on hämmentävä, miltei intiimi. Vaatteet jotka ovat päälläni, päälläsi, kenen tahansa päällä – ne ovat jonkun toisen ihmisen tekemiä. Jossakin hengittävä ihmisolio on istunut kumartuneena ompelukoneen ääreen ja yhdistänyt toisiinsa kaavojen pohjalta leikatut kappaleet. Hänen käsistään minun käsiini, näkymättömän ketjun päästä päähän. Ja neuleet, nekin on joku neulonut, vähintään viimeistellyt koneen tekemän neuloksen. Tietenkin olen tiennyt tämän asian. Tavallaan. Mutta en ole tiedostanut sitä tällä tavalla, sisäistänyt sitä, tuntenut sitä ihollani, niin kuin nyt tunnen.

Yhtä ytimekkäät, avartavat ajatukset seuraavat toisiaan Tansy E. Hoskinsin teoksessa Stitched Up – The Anti-Capitalist Book of Fashion (Pluto Press, 2014).

Kuvan lähde: The Pluto Press Blog.
Kuvan lähde: The Pluto Press Blog.


Olen lukenut vaateteollisuudesta paljon, ja suuri osa kirjoituksista on toki ansiokkaita ja valistavia, mutta niistä puuttuu jotakin. Ne lamaannuttavat ahdistavalla infovyöryllä tekstiilityöläisten kurjista oloista tarjoamatta kunnon vaihtoehtoja. Tai sitten ne ehdottavat ratkaisuksi tekopirteästi ”shoppaa secondhandiä”, mikä on lopulta puuhastelua jättimäisen rättibisneksen rinnalla. Mutta Hoskinsin teos on virkistävä ja räväkkä. Jo otsikossa anti-kapitalistiseksi itseään kutsuvan kirjan sivuilla siteerataan kainostelematta Marxia ja Engelsiä ja muistutetaan, että muoti kietoutuu elimellisesti osaksi markkinatalouteen pohjaavaa järjestelmää. Lopulta mikään ei muutu, jos yhteiskuntajärjestys ei muutu. Kuinka todennäköinen vallankumous on, siihen kirja ei ota varmaa kantaa. Ihailtavan ja tinkimättömän kirkasotsaisesti se edes yrittää tarjota vaihtoehtoisia näkymiä muodin maailmaan.


Hoskins kehittelee kirjansa lopussa mallia yhteisöllisestä tuotannosta (social production), esimerkiksi Rana Plazan tuhoisan hikipajahelvetin sijaan:

”But what if the means of production – in this case the Rana Plaza factory – were collectively owned? What if every clothing factory, cotton field, technology developer and the Chambre Syndicale de la Haute Couture in Paris were under collective ownership? What if instead of operating to produce profitx for the few, they were run for the benefit of humanity and the planet? – – – This would have several immediate effects. First, social production organised by workers would end unsafe working practices because no one is going to vote to work in a death trap. The former owner of Rana Plaza would be working in the factory like everyone else and so it would also be his life at risk from criminal practices. – – – Socially organised production would end over-production because no one not reliant on wages is going to vote to work 15-hour days seven days a week on an assembly line to produce 20 billion pieces of clothing. The only people that need such vast quantities of clothing are the people that sell them at a profit.” (s. 193-194)

Hoskinsin mukaan hänen kuvailemansa tulevaisuuden tuotantotapa romuttaisi nykyisenlaisen kahtiajaon muodin kuluttajien ja tuottajien välillä. Se tekisi turhaksi tiukan jaon aktiivisiin suunnittelijoihin ja passiivisiin loppukäyttäjiin, kun kaikki päätyisivät tekemään vähän kaikkea, mikä olisi kaikille lopulta myös mielekkäämpi elämisen tapa. Seuraisiko ehdotetuista toimenpiteistä kuvaillut muutokset, sitä me lukijat voimme miettiä. Olisimmeko me koskaan valmiita tällaiseen muutokseen? Mitä se vaatisi meiltä länsimaisilta kuluttajilta, jotka tämänhetkisessä systeemissä kärsimme lähinnä huonosta omastatunnosta ja hupenevasta säilytystilasta?

En muista sitten opiskeluvuosien avanneeni kirjaa, jonka sivuilla viljellään yhtä aktiivisesti marxilaista analyysiä (eli siitä on aikaa). Kokemus on virkistävä, vaikka en kaikkia johtopäätöksiä allekirjoittaisikaan. Idealismia Hoskinsilta ei toden totta puutu:

”Genuine collective ownership of all the world’s resources would sever the link between appearance and the ability to work. It would end the obligation to keep up with fashion. – – – Freed from capitalism’s alienation people would once again see themselves as part of nature not separate from it. Rather than seeing ourselves as owners of nature, we would instead participate in the social use of nature.” (s. 195)

Ilahduttavaa on, että Hoskins ymmärtää muodin positiivisen voiman monille. Hän ei näe muodin loppuvan tai hahmottele kaikkien pukeutuvan ilottomasti samanlaiseen uniformuun. Hän uskoo muodin muuttuvan jossakin määrin aina, sillä kuten taide, se kuvastaa aikaansa: ”Art is not static any more than life is static, and it would be odd to argue that there is an ultimate way of dressing (or doing anything) that should remain unchanged for all of time.” Mutta jos muoti voisi muuttua muutoinkin kuin halparääsystä toiseen ja toisten ihmisten hyvinvoinnin kustaunnuksella, ja ehkä myös muista syistä kuin nykyisin, halusta pukeutua samoin kuin kaikki muut persoonallisesti?


Oma suhtautumiseni muotiin on kaksijakoinen. Ihailen muodin historian monia vaiheita, estetiikkaa ja käsityötaitoa, mutta samalla olen aina tuntenut suurta vierautta trendien seuraamista kohtaan. Tunnistan kuitenkin tarpeen etsiä uutta, suorastaan metsästysvaistoon vetoavan viekoittelevan tunteen, ja se herättää itsessäni levottomuutta, huonoa omaatuntoakin. Yritän aina ostaa aitoon tarpeeseen, vastuullisesti, käytettyjä vaatteita, eettisesti tuotettuja, läpinäkyvän prosessin tuotoksia – mutta tiedostan silti, että I could do better. Montako mekkoa nainen oikeasti tarvitsee? Jonkinlaista viherpesua harrastan siis itsekin. Ajatustyö ja kirjoittelu aiheesta jatkuu varmasti.


Alun sitaatissa muistutettiin siitä, että vaatteita ei synny ilman ihmiskäsiä. Samasta aiheesta on puhunut Suomessa esimerkiksi Outi Pyy, kierrätysmuodin kärkinimi ja trashionista, kuten tässä Ylen Puoli seitsemän -ohjelman yhteydessä: ”Tekstiiliteollisuus on melkein kokonaan ihmisillä tehtävää työtä. Ei ole olemassa robotteja, jotka tekisivät ne työt.”


Jostakin, mutkan kautta, mieleen juolahtaa Yves Kleinin antropometriset teokset, joissa jälki syntyy ihmiskehon painaumista paperille. Klein siveli maalia malliensa vartaloille ja käytti näitä ”elävinä siveltiminä”. Valmiissa taideteoksissa aistii toisen ihmisen kehon läsnäolon. Niissäkään ei pääse pakoon ajatusta elävästä ihmisestä, joka on ollut, toiminut ja hengittänyt taideprosessin alkupäässä.

Yves Kleinin nimeämätön antropometrinen teos (lähde: WikiArt)
Yves Kleinin nimeämätön antropometrinen teos (lähde: WikiArt)