Dallapén juhannustaika

Olipa juhannusaatto. Olipa Helsingin Kivinokka, jossa vastoin odotuksia aurinko pilkisteli pilven takaa luvaten siedettävää juhlakeliä.

Kivinokan lava

Olipa ilta, jolloin rantalavalla soittaisi ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin Dallapé. Ja olipa yhtäkkiä ihmisiä, enemmän ihmisiä, paljon, tuhottomasti! Juhlakansaa vaelsi ja vaelsi kiemurtelevaa hiekkatietä vanhaan kesäparatiisiin. Kivinokalla ikänsä viihtynyt rouva tarttui käsipuoleeni odottamatonta väenpaljoutta ihastellen ja ihmetellen: ”Vauvasta asti olen täällä käynyt, enkä ole ikinä nähnyt näin paljon ihmisiä. Sen täytyy johtua Dallapésta!”

Dallapé 1925
”Se taisi olla kangastusta…” Solisti tunnelmoi, ksylofoni helisi leikkisästi, viulu nyyhkäisi, banjo naukui. Juhlakansa tanssi hurmiossa. Kivinokan yllä leijui ainutkertainen lumous.

Once in a lifetime. Nyt jos koskaan saattoi aistia aavistuksen siitä, millaisia illanvietot Kivinokalla olivat Dallapén alkuaikoina 1920-luvulla. Orkesteri (jonka jäsenet ovat toki ehtineet vaihtua…) palasi syntysijoilleen ensimmäistä kertaa. Tietysti toivon, että tästä tulisi jokakesäinen traditio! Mutta jos näin ei käy, hellin tätä muistoa loppuikäni.

Dallapén keikan alkua Kivinokalla

Olipa taianomainen, ihana juhannusaatto.