Kiltteyttä, sattumalta / On random acts of kindness

On the importance of being kind, kindly scroll down for more.

Tällä viikolla yllätyin iloisesti, kahteen otteeseen.

Inboxiin oli ilmestynyt viesti.

krokus-1249936_1920

Ystävä – tai tarkalleen ottaen kaksi eri ystävää – yllätti lähettämällä kauniin ja rohkaisevan viestin. Ihan muuten vain.

Sellaisia lyhyitä viestejä, näin muuten hauskaa unta, jossa lauloit, tulit äsken mieleeni, sen sellaista. Ei mitään varsinaista asiaa, ei kuulumisten kyselyä tai kertomista. Kumpikaan ystävä ei muutenkaan ole sellainen tyyppi, että tapanamme olisi jakaa säännöllisesti arkisia sattumuksia. Virkistämme toisiamme höpöttelemällä henkeviä silloin tällöin.

Juuri sellaisia viestejä, joita ei ole mikään pakko lähettää. Jotka voisi unohtaa. Mutta sitten ei unohdakaan, vaan lähettää.

 

Ilahduin kannustavista sanoista, mutta erityisesti eleestä, pienestä vaivannäöstä. Sellaisesta, mitä mielessä liikkuu usein, mitä aikoo, mutta minkä unohtaa, kun pitääkin mennä pyykkitupaan tai ehtiä bussiin tai ottaa makaronilaatikko uunista. Ainakin minulle käy niin.

Osoittaa myös sopivan tervettä itsetuntoa, jos viestin lähettää noin vain sellaisellekin ihmiselle, jota ei välttämättä tunne vuosien takaa ja juurta jaksain. Ettei pysähdy epäilemään, tarvitseeko tuo toinen kauniita ajatuksiani.

Milloin niitä ei tarvitsisi? Eikä kyse ole siitä, että olisin juuri nyt ollut kovin onneton ja erityisesti kaivannut rohkaisua – mutta kellepä meistä se ei tekisi hyvää, milloin vain!

Ihanat ihmiset. Olipa kiltisti tehty.

Ja mielestäni kyseessä oli tietty kiltteyden alalaji:

Random acts of kindness.

Sattumanvaraista, sydämeenkäyvää kiltteyttä.

Another successful #whiteelephant gift @tapalayapdx annual Christmas party #streetcarnameddesire

A post shared by Jula (@juliaisshooting) on

 

Näitä miettiessäni mieleeni juontui parin vuoden takaa tapaus, jossa kiltteys yllätti keskellä katua.

Fb2014muoks
Ei tätä ihan kuivin silmin muistele vieläkään, varsinkin kun näen, miten edelleen samaiset aikoinaan reilun kokoiset pinkit villasukat kurkkaavat kumisaappaiden suista eteisessä. Tarinaa on kerrottu monta kertaa eteenpäin. Tästä tulee mieleen se, että termillä random acts of kindness viitataan myös tiettyyn yhdysvaltalaislähtöiseen ilmiöön, jossa tehdään jotain mukavaa tuntemattomalle kanssaihmiselle, kuten että maksetaan seuraavan asiakkaan kahvi kahvilassa. Uskon tosin kotikulmien villasukkalahjoittajan keksineen idean ihan omin päin…

Kuinka voimakas ja tervehdyttävä, miltei kapinallinen asia arkipäiväinen kiltteys onkaan!

Kiltteys myös kannattaa, tutkitusti. Yhdysvaltalaisyliopiston tutkimuksessa päiväkoti-ikäisinä avuliaisuutta ja empaattisuutta osoittaneet lapset pärjäsivät myöhemmin elämässä paremmin, oli mittarina sitten henkilökohtainen tyytyväisyys tai ammatillinen menestys. Ja paljon on tietysti muitakin tutkimuksia siitä, miten hyvät teot lisäävät elämänlaatua.

Ja kiltteyshän ei tarkoita sitä, että olisi ovimattona. Voi oikein hyvin olla oikein kiltti ja pitää kiinni omista rajoistaan, kuten ystäväni omassa blogissaan viisaasti kirjoitti aiemmin keväällä.

 

Tässä vaiheessa tällaisia kirjoituksia on yleensä tapana luvata parantaa omat huonot tapansa, joten asiaan ehkä kuuluisi, että vannoisin ylevästi muistavani jatkossa lähettää kaikki ne viestit, jotka nykyisessä tilanteessa jäävät hajamielisen mieleni kätköihin. Olen hivenen huono taipumaan juhlaviin julistuksiin, sillä alan helposti kulostaa omissa korvissani tärkeilevältä. Mutta yritän muistaa tämän:

Mieluummin kadun ihan muita juttuja kuin kiltteyden puutetta.

Vaalitaan kiltteyttä.

Onko sinulla muuten mielessä esimerkkiä arkipäivää piristäneestä kiltteydestä, jonka haluaisit jakaa? Kerro! Kuulisin mielelläni, ja varmasti muutkin – voimme ottaa vaarin yllä näkyvästä vinkistä. Kiitos etukäteen!


 

During this week, on two occasions, a message from a friend made my day. A few nice words, ”thinking of you”, and so forth. What a delightful surprise.

What moved me, even more than the actual content of the messages, was the gesture. That these wonderful people took the time. (And, by the way, neither one of these lovely ladies is the kind of friend to me with whom I write on an everyday basis. We tend to meet only every now and then, and when we do, we focus on chattering about soul-searching etc).

It made me think about kindness. And a special version of it – it is something I’d call

random acts of kindness.

That you do something out the goodness of your heart, not that you need to write in order to ”stay in touch”, but just plain old altruism at work. Also, that you have the healthy confidence that your words are met with a warm-hearted smile, that you don’t stop to hesitate whether they’re ”needed” – who doesn’t need encouraging words, on any kind of day?!

I am confident that indeed this kind of kindness is extremely necessary these days. Well, in any point in history, naturally, but the challenges we are facing currently make no option.

You can practice kindness with strangers, too. It’s just as important.

Because even if, on an occasion, you cannot be absolutely sure of the benefits, the downsides are non-existent.

And here’s an idea – why not share your experiences or thoughts about kindness and write me a comment? Let’s spread kindness around like confetti.

Pieni kiltti lisälukemisto / Kindly, read on:

How to accept kindness (Rookie, issue 48, 2015)

How kindness became our forbidden pleasure (Brain Pickings, 07/13/2015)

George Saunders on the Power of Kindness, Animated (Brain Pickings, 04/28/2014)


 

Soundtrack: Tori Amos: Night of Hunters (Sin Palabras / Without Words), 2011

 

 

 

 

”Allow yourself the uncomfortable luxury of changing your mind” – Brain Pickings

Onkohan sellaiselle asialle omaa nimeä? Kun kaksi oikein mukavaa asiaa tapahtuu yhtä aikaa, vähän yllättävälläkin tavalla? Mielessäni on nyt ihan tietty juttu, josta kerron kohta lisää, mutta yritin keksiä tässä ensiksi lisää esimerkkejä: jos vaikkapa lempinäyttelijä valikoituu lempiohjaajan elokuvaan? Tai suosikkimuusikko kirjoittaa biisin itselle läheisestä aiheesta? Olisi hauskaa, jos joku vinkkaisi, mikäli tietää tällaisen termin. Tai mikä hauskempaa – sattuisi keksimään sellaisen!

BRAIN / BRENÉ

Brain Pickings -sivuston viikottainen kirje ilahduttaa aina, mutta eilen olin erityisen onnellinen: kas, Maria oli valinnut ensimmäiseksi aiheekseen Brené Brownin uusimman, hiljattain ilmestyneen kirjan Rising Strong. Sehän tuossa odottaa vuoroaan omalla yöpöydällänikin, kunhan maltan ensin kirjoittaa tämän postauksen (lisäten, kyllä, keskeneräisten kirjojen lukulistaa).

”Tutkija-tarinankertoja” Brené Brownin olen maininnut aiemmin jo toukokuisessa vulnerability hangover -kirjoituksessani sekä elokuussa pohdiskellessani vastoinkäymisiä ja empatiaa. Hän on kertakaikkiaan mainio ja mahtava hahmo. Ehkä ei lopulta ollut niinkään yllättävää, että Maria kirjoittaisi Brenéstä – he ovat molemmat hyvin samankaltaisten asioiden puolestapuhujia: luovuuden, avoimuuden, keskittyneisyyden ja läsnäolon edistäjiä, kun ympärillä säkenöivät hektiset nyt-hetket. Suosittelen oikein lämpimästi lukemaan tuon uutiskirjeen.

VAIVAA AIVOJASI!

Jos johonkin kannattaa aikaansa käyttää tämän kaikkien elämässä ainaisen kiireen keskellä, niin edellä mainitun Maria Popovan Brain Pickings -sivuston antiin tutustumiseen. Se ravitsee, rauhoittaa ja ravistelee, sopivassa määrin. (Tutkitusti, tekisi mieleni lisätä! Mutta tietenkään tätä ei ole tutkittu. Muutoin kuin omassa elämässäni, ja niiden – meidän? – lukemattomien muiden, jotka odottavat innolla, mitä sähköpostiluukusta sunnuntaisin tipahtaa).

Brain Pickings is my one-woman labor of love — a subjective lens on what matters in the world and why.

Viime aikoina Maria on viikottaisissa kirjeissään kirjoittanut esimerkiksi mikrobeja esittelevästä lastenkirjasta sekä kauniin muistopuheen Oliver Sacksille:

Sarjakuvista filosofisiin esseisiin, musiikista aivotutkimukseen. Postaukset ovat kokonaisvaltaisia elämyksiä, joita rytmittää herkkä, sielukas kuvitus; Popova käyttää paljon kuvia juuri lastenkirjoista. Ja erityisesti itsellenikin on jäänyt mieleen kirjoitus, joka esitteli lastenkirjan Velveteen Rabbit.

And yet when the wise old Skin Horse — the oldest toy in the nursery — assures the rabbit that toys are made real by children’s love, and the rabbit is emboldened by this notion despite feeling at a grave disadvantage compared to the modern toys, we too are reminded that however the cultural odds are stacked, our imperfect humanity is not merely the thing that makes life livable but the only thing that makes it worth living.

”EXPECT ANYTHING WORTHWHILE TO TAKE A LONG TIME”

Monille sivusto on varmasti jo tuttu, mutta jos se ei ole, suosittelen ehkä aloittamaan tästä kirjoituksesta vuodelta 2013, jossa Maria summaa mietteensä sivustostaan ensimmäisen seitsemän vuoden jälkeen. Saattaa se tietenkin olla uusi tuttavuus niillekin, jotka Brain Pickingsin muuten tuntevat. ”I share these here not because they apply to every life and offer some sort of blueprint to existence, but in the hope that they might benefit your own journey in some small way, bring you closer to your own center, or even simply invite you to reflect on your own sense of purpose.”

”Allow yourself the uncomfortable luxury of changing your mind.” “Expect anything worthwhile to take a long time.”

Poimin linkin takaa löytyvästä listasta erityisesti kohdan numero 4, ”Build pockets of stillness in your life”. Se kannustaa haaveilemaan, tekemään asioita ilman ilmeistä päämäärää, jopa tylsistymään. Kannatan itse vankkumattomasti viisautta ”tylsyys on luovuuden lähde” – en siksi, että minulla olisi erityisen hyviä järkiperäisiä perusteita, vaan koska tunnen vahvasti lauseen pitävän paikkansa. (Ja tietenkin koska olen loputtoman hajamielinen haaveilija.) Se ei tietenkään ole vain oma ajatukseni. Ja siksi jaankin loppuun vielä videon ”Why Zoning Out is Good for You”. Se riemastutti itseäni suunnattomasti, kun siihen noin kuukausi sitten törmäsin ja haluan jakaa iloa eteenpäin:


PICK YOUR BRAIN
Oh, how happy I was to see that Maria of Brain Pickings had written on Brené Brown. As it happens, her latest book Rising Strong is on my nightstand, and I am waiting impatiently to get my hands on it (right after I finish this post!).

I was wondering whether there was a word, a specific term for such an occurrence; when two things you really enjoy appear together, in a bit of a surprising fashion? I would really like to know if it did. Or, would someone come up with one? That would be amazing!

The above quotes (all in English) pretty much sum what I was writing about. It is indescribably invigorating (now I feel like Mary Poppins) to read Brain Pickings. If you only have a minute or two to spare, stop reading this blog right now and make a move, I insist! But then again, you should always ask yourself: why do I have so little time for the things that in the end make this life worth living? (Am I being too annoying? As if I am any better.)

Still, a wise quote from from Annie Dillard, via Brain Pickings, to conclude my post: ”how we spend our days is, of course, how we spend our lives.”

And I think everyone should spend a day, or at least a moment, every now and then getting bored. Thus the above video.