Life on the line

Life on the line

”Ostin kirjan.”

”Vai niin. Millaisen kirjan?”

”Ei, odota. Kun sanon ’ostin kirjan’, se pitää paikkansa, se on totta… Mutta se ei kerro mitään.”

A storybook and a story of a book.

PRICELESS

Löysin lumoavan lastenkirjan laatikosta kirjakaupan edestä. Genevessä näitä laatikoita – kuten kirjakauppojakin – tuntui tulevan vastaan jokaisessa kadunkulmassa. Tällä kertaa Carougen kaupunginosassa tällaisessa laatikossa odotteli Sara et le clown, jonka runollisessa, herkässä kuvitustyylissä jokin toi mieleen lapsuuden rakkaita kirjamuistoja. (Ja tuskin lienen ainoa, jolla on heikkous sirkusaiheisia teoksia kohtaan. Berliinin taivaan alla, anyone?)

Vastustamaton näky, ne laatikot.

Ja vastustamaton on kirjakin – siihen oli piiloitettu arvoitus!

FullSizeRender (33)

”Sara et le clown”, an old children’s book, caught my eye. There it waited, in one of those boxes set in front of a little store, ubiquitous in Geneva, this time in Carouge. The poetic illustration appealed to me instantly; it reminded me of books from my childhood in the eighties. I stepped in to meet the shopkeeper.

Inside, it was one of the most enchanting sights for a while, stuff straight out of storybooks itself. An old, white-haired man was hunched over a workbench, absorbed in some wooodwork. The back of the dimly lit store, filled from floor to ceiling with toys, books, and curiosities of all kinds, was a workshop. As he heard the tinkling of the little bell attached to the door, he turned and looked at me over the rim of his glasses. With an absent-minded smile on his face, he greeted me and wiped the sawdust off of his hands. He then examined the book, turning it gently. ”Cinq francs.” My thoughts? ”Priceless!”

FullSizeRender (34)

LIFE ON THE LINE

Kotona selailin vuonna 1990 ilmestynyttä saksalaista alkuperää olevaa ja ranskaksi käännettyä kirjaa tarkemmin ja aloin vaivihkaa, hivenen hajamielisesti selvitellä sen taustaa. Ilmeisesti Sara-tytön ja klovnin tarinaa ei ole suomennettu, mutta kas, Gudrun Mebs on kirjoittanut myös kirjan Sunnuntailapsi. Koskettava tarina lastenkotilapsesta muistui heti mieleen, vuosien takaa. (Tuosta kirjasta on vähän saatavilla infoa suomeksi, lyhyt esittely blogissa Violetteja peilikuvia.)

Ihastuin erityisesti alla näkyvään kuvaan, jossa le clown maskeeraa Saraa ennen esitystä – ja kuvaan kuvassa. Kuinka paljon vaivaa kuvittaja olikaan nähnyt! Millaisia ulottuvuuksia se tarinaan loikaan! Millainen on klovni, joka on kiinnittänyt asuntovaununsa seinälle surrealistisen kuvan nuorallatanssijasta…

Life on the line. "Sara et le clown", an old children's book, caught my eye. There it waited, in one of those boxes set in front of a little store, ubiquitous in Geneva, this time in Carouge. The poetic illustration appealed to me instantly; it reminded me of books from my childhood in the eighties. I stepped in to meet the shopkeeper. Inside, it was one of the most enchanting sights for a while, stuff straight out of storybooks itself. An old, white-haired man was hunched over a workbench, absorbed in some wooodwork. The back of the dimly lit store, filled from floor to ceiling with toys, books, and curiosities of all kinds, was a workshop. As he heard the tinkling of the little bell attached to the door, he turned and looked at me over the rim of his glasses. With an absent-minded smile on his face, he greeted me and wiped the sawdust off of his hands. He then examined the book, turning it gently. "Cinq francs." My thoughts? "Priceless!" I left, mesmerized. And what a charming book I bought, too. Just look at that picture on the wall, behind Sara, the little heroine.

A post shared by Hannamari Hoikkala (@hannamarihoi) on

Halusin tietää vähän enemmän miehestä kuvien takana. Quint Buchholz paljastui palkituksi taiteilijaksi.

”Keyword: Love” – copyright Quint Buchholz (click the image to view the source)
”Man on a High Wire” – copyright Quint Buchholz (click the image to view the source)
”Man Reading a Book” – copyright Quint Buchholz (click the image to view the source)

Unenomaiset kuvat vievät laitureille, yksinäisille saarille, katoille kaupungin ylle. Huumoriakin on. Kirjat ja kuutamot toistuvat suosikkiaiheina.

(Mutta miten hänen nimensä voi olla buch = kirja + holz = puu?!)

Lucky day. I discovered the wonderful, dreamlike world of Quint Buchholz, who turned out to be an esteemed artist. Here be moonscapes, men – or lions – on wire, shadowplay and silent humour, and books after books. (Just cannot quite get over the fact that his name actually is buch = book + holz = tree. Nomen est omen, but…)

”At the Exit” – copyright Quint Buchholz (click the image to view the source)

Se arvoitus.

No, Buchholz vaikuttaa aika ovelalta tyypiltä.  Klovnin asuntovaunun seinälle kiinnitetty kuva olikin taiteilijan oma teos, ”Giacomoon”, vuodelta 1983! Ilmeisesti tämä teos on vielä hyvin rakastettu sellainen hänen ihailijoidensa keskuudessa.

Miten rakastettava silmänisku lukijalle.

Giacomoon
”Giacomoon” – copyright Quint Buchholz (click image to view the source) Tästä kuvasta itselleni tulee muuten väistämättä mieleen dokkari Man on Wire, sama huikea tositarina, jonka pohjalta on tehty myös nyt elokuvateattereissa pyörivä The Walk. I cannot help but to think of the documentary Man on Wire, upon looking at this picture.

Ja yhä käy kummallisemmaksi. Yhtäkkiä kuvagalleriaa selatessani huomaan, että Buchholz on suunnitellut myös kannen yhdelle kaikkien aikojen lempikirjoistani – tämän rakastetun, kuluneen, vuosia mukana kulkeneen Peter Høegin Lumen tajun. No huh huh.

Kerran vuosia sitten, kun olin jo itse ehtinyt monituisia kertoja viitata Smillan kiehtovaan tarinaan, FIlosofi päätti vihdoin lukea kirjan itse. Kuinka ollakaan, pian kansilieve joutui hukkaan. Se mielipaha, jota asiasta koin, kertoo jotain juuri tämän fyysisen kirjan tunnearvosta - olihan se kulkenut mukanani koko aikuisikäni. Ja sitten, useamman kuukauden jälkeen, se löytyi jostakin tiensä takaisin. Hurraa.
”Alkaa muistuttaa liikaa Paul Austerin stooria”, kommentoi Filosofi tässä vaiheessa auki avautuvien sattumusten sarjaa. Austerin kirjoissa henkilöillä on usein muuten hyvin merkitykselliset nimet, Buchholz… Ehkäpä herään aamulla Brooklynissä.

Buchholzin sivustoa voi siis lämpimästi suositella ilahduttamaan vaikka harmaata marraskuista päivää:

”One morning in November” – copyright Quinz Buchholz (click the image to view the source).

What a lovely little trick, the picture on the wall in the clown’s wagon was actually an artwork by Buchholz himself, a seemingly beloved ”Giacomoon” from 1983. I just love these kinds of little mysteries. Seems quite a lovable fellow, this illustrator.

But if that was not enough, browsing through the gallery on his website, I stumbled upon a picture all too familiar.  The cover of one of my most treasured books of all times, Miss Smilla’s Sense of Snow! ”Well, this is just getting all too Paul Auster-ish”, commented my companion, the Philosopher.

”…OLI AIKA PALJON IHMISIÄ, JOILLA EI OLLUT AIKAA…”

Lopuksi vielä niitä lapsuusmuistoja, joita Sara et le clown kirvoitti mieleeni. Lienevätkö tuttuja muille?

Kellokukkakello – Kaarina Helakisa & Seija Juva (1981)

1068_kellok4359
Kuvan lähde: Antikvaari.fi

”…Oli aika paljon ihmisiä, joilla ei ollut aikaa…” Löysin professori emerita Katri Sarmavuoren kirjoituksen Kaarina Helakisan satusymboliikasta, jossa mainitaan lyhyesti myös tämä ihana, viisas satu.

Tyttö, puu ja peili – Raija Siekkinen ja Hannu Taina (1987)

tyttö puu ja peili
Kuvan lähde: Antikvaari.fi

Muistan hämärästi tarinan turhamaisesta tytöstä, joka oppi rakastamaan kirjoja.

Ja näin joulun alla:

Lumiukko – The Snowman by Raymond Briggs (1978)

Juuri kuin olin ylistämässä kirjan ylivertaisuutta – miten voisin netissä koskaan ihastua löytölaatikkoon? -, huomaan, miten netin ansiosta kirja sai uskomattomia uusia ulottuvuuksia. Molempi parempi, ja maailma aina vain sadunomaisempi.